Jihuu, sain nyt jo valmiiksi nuo E:n lapasetkin. Eikös ole suuri saavutus, että tällaiset valmistuu viikossa?!

E on pitänyt lapastenkin kohdalla tähän saakka kesällä tekemiäni pikkuruisia tumppuja, joiden kohdalla on kyllä aika merkillistä että ne edes ovat enää noihin käsiin menneet. Joten oli aikakin saada isommat. Ulkona kyllä pidetään äitiyspakkauksen kintaita, mutta oikein kovilla pakkasilla neulotut lapaset ovat olleet alla, ja sitten esimerkiksi kauppareissuilla autossa nämä tällaiset yleensä riittävätkin.

Ilmeisesti kelpasivat myös E:lle, ainakin ikeniä niillä oli hyvä kutitella eikä edes suututtanut kun äiti puki tällaiset käteen yhtäkkiä vaan vaikkei ihan just menty edes ulos.

Puolivuotispäivän kunniaksi E sai vihdoin jalkaansa uudet sukat. Tähän asti ollaan menty yksillä ja samoilla villasukilla, jotka neuloin jo ennen E:n syntymää, joten melko pienet ovat. Nämä onkin sitten hiukkasen reilut, mutta käyttökelpoiset silti ja onpahan sitä kasvunvaraa jos kerran uusien sukkien neulominen onnistuu äidiltä näin hitaasti.

Olen tehnyt tuosta samasta langasta itselleni sukat vuonna 2006, ja nyt vasta loppulanka pääsi käyttöön. Lanka ei aivan riittänytkään, mutta onneksi on Ravelry, koska sen kautta vielä sain tätä vanhaa lankaa Lotalta ostettua edulliseen hintaan, kiitos vaan vielä!

Lopulta lankaa siis jäi vielä reilusti jäljellekin, eli saman väriset tumputkin olisi nyt tulossa pojalle. Ihan kiva väri lapsen asusteisiin, "hiukan" paremmin myös toistuvat värit näissä uusissa kuvissa kuin tuolla muutaman vuoden takaisessa sukkakuvassa. Oma haasteensa on kyllä kuvata noita viuhtovia pikkujalkoja.

EDIT: Ai niin, miten mä ihan unohdin täälläkin mainita, että kuulin eilen että Roxette tulee ensi kesänä Qstockiin!!! Siis tänne Ouluun ihan. Aivan uskomatonta että tulevat oikein tänne meidän kotikaupunkiin tällä kertaa! Ihan vitsinä tuota on tullut heitettyä että tulisivat tänne, mutta ei olisi kyllä uskonut että jonain päivänä tuollainen ihme todella tapahtuu. Joku ja jotkut Roxette-hullut taitavat olla hieman sekaisin uutisesta ;-)

"Äiti teki mulle tällaisen myssyn samoista langoista kuin tuon viltinkin, mutta ei mulla kyllä aivan näin iso pää ole..." Juu-u, pikkuisen tuli liian iso päähine. No, katellaan josko se mahtuisi vaikka ensi syksynä vai onko jo sitten liian pieni. Onneksi kaupastakin saa hyviä päähineitä, voin mainostaa että H&M:ltä ainakin on löytynyt yksi varsin hyvän mallinen pipo vauvalle. Saimme E:n kummeilta ekan sellaisen ja tänään ohjeistin mummin hakemaan isomman kappaleen.

Seuraavaksi täytyisi tehdä E:lle isommat sukat ja tumput, toivottavasti niissä menee koko enemmän nappiin tai ei ainakaan ihan yhtä paljon tule "kasvunvaraa"!

Meillä käännyttiin viikko sitten eka kerran mahalleen, vahingossa luultavasti, mutta eilen olikin sitten kovaa yritystä siihen hommaan ja niin se vain sitten opittiin ykskaks. Tänään ei lattialla ollessa aamulla muuta tehtykään kun käännyttiin ja hermostuttiin kun ei tiennyt mitä sitten pitäis tehdä.

No niin, yksi viimeksi esitelty keskeneräinen neulomus on valmis, ja juurikin se jota arvelin ensimmäisenä valmistuvaksi. Tämä oli melko aivotonta neulottavaa ja sellaista lajia, jonka voi hyvin jättää kesken kerroksenkin odottamaan tarpeen vaatiessa, joten sopii hyvin tähän elämäntilanteeseen neulottavaksi.

Tästä tuli mielestäni kiva ja tykkään väreistäkin (joita on sitten vaikea kuvata!), ovat lämpöiset ja kotoisat. Eihän tuo kovin suuri ole, mutta juurikin tarvittaessa esimerkiksi vaunupeitoksi hyvä, jos pakkaset vielä kovenee ja tarvetta tulee. Ja voihan tuon alla pikkuisen isompanakin poika köllötellä kuitenkin. Ainakin sen päällä näytti olevan ihan kiva makoilla jo nyt.

Värit ovat oikeimmillaan tässä viimeisessä kuvassa, helpompi säätää kameran asetuksia kun vauva ei hermostu...

Enpä oikeastaan keksi tästä sen kummempaa sanottavaa, valmiiksi tuli ja olen tyytyväinen, mitäpä sitä muuta. Ihana saada jotain keskeneräisyyksiä pois alta! Kylläkin tilalle sitten tuli uusi keskeneräinen, kun näitä lankoja tästä jäi niin piti aloitella uutta myssyä niistä sitten... eh. Puolustukseksi sanottakoon, että mummilassa ollessamme sain viimeisen neliön valmiiksi eikä sitten ollut muuta neulomista mukana niin piti jotain kehittää näistä langoista kun tilaisuus neulomiseen kerran oli.

Ajattelin koota yhteen merkintään paitsi perinteisesti loppuaan lähestyvän vuoden valmistuneet neulomukset, myös näin vuodenvaihteessa kesken olevat työt. Keskeneräisiä on nyt niin paljon, ettei varmasti koskaan ennen mulla ole ollut yhtä aikaa näin monta työtä kesken. Ainakin näin ennakkoon ennen yhteenvedon tekemistä luulen niin. Nyt on siis keskiviikkoaamupäivä kun aloittelen tätä kirjoittamista, poika on aamupäiväunillaan ja herännee kohta lounaalle, katsotaan ehdinkö kirjoitella tämän saman päivän aikana loppuun, vai koska saan merkinnän valmiiksi. Jospa ainakin vielä tämän vuoden puolella.

Olen yleensä koonnut valmistuneet kategorioittain, tyyllin "paidat", "sukat", "päähineet". Taidan nyt tällä kertaa toimia kuukausilajitteluittain ja kollaasien sijaan linkittää jo aiemmin käytettyihin kuviin - säästänpä hieman aikaa kun en lähde valmistuneista rakentelemaan uusia kollaaseja.

Tammikuussa 2011 siis valmistui peräti kolme neuletyötä. Tavallaan pieniä juttuja, mutta ainakin näin jälkikäteen ajatellen ihanan paljon sain silloin valmiiksi saakka! Hah, että joskus voi ajatella näinkin. Myssy meni tädille, Step-sukat appiukolle ja nuo ihanat raita-Norot itselleni. Täti tykkäsi myssystä ja lienee käyttänytkin, appiukon sukkia en ole nähnyt lahjomisen jälkeen mutta kuvittelisin käyttäneen ja Noroja itse käytin nyt joulunaikaankin ja muistin taas kesän ja syksyn tauon jälkeen kuinka ihana villasukat jalassa on hipsiä menemään. Yllättäin en lisälämmitystä tarvinnut kesällä ja syksyllä en jotenkin ole edes muistanut neulevarastojani vaan parilla sohvalla lojuvalla neuleella on menty kaikki ulkoilut ynnä muut.

Helmikuusta toukokuuhun täällä ei nähty yhtään uutta valmistunutta työtä. Blogissa sentään on joka kuukausi edes yksi merkintä, arvontavoittoja ja Roxette-juttuja lähinnä. Tuo taisi olla sitä pahinta raskausällötys aikaa, helmikuussahan sen koko ällötyksen myötä koko olotila paljastui, kesällä sitten jossain kohtaa paha olo jo helpotti mutta sitten tuli sormivaivat ja kohtahan se poika sitten jo tulla tupsahtikin maailmaan.

Kesäkuussa siis seuraava neulomus valmistui, ne olivat sukat ystävälle. Ainakin sopivat kuulemma olivat, käyttökokemuksista en tiedä. Niiden jälkeen innostuin vihdoin neulomaan masuasukillekin, pikkuiset sukat ja tumput oli nopea tehdä ja niitä onkin paljon käytetty. Liivi ei ole vielä päässyt käyttöön, mutta jospa vielä joku kerta. Olen huomannut, että pitkähihaisten bodyjen päällä ei juuri tule kotioloissa (tai vastaavissa paikoissa esim. mummiloissa kylästellessä) pidettyä lisävaatetta, ulkona tai vaikka automatkalla on yleensä neuletakki ollut lisäksi ulkopuvun alla, mutta eipä juuri ole tarvetta kovin monille villatakeille tai vastaaville siis. Eipä tällaisia asioita ennen kokemusta osaa arvioida! Milloin te muut vauvalliset käytätte kaikkia ihania neuletakkeja vauvoillanne, vai onko kaikki vauvat niin lämpöpattereita ettei niitä juuri tarvitse?

Heinäkuussa valmiiksi tuli yksi pieni takki, jota on käytetty tasan kerran. Kuten sanottua, kovin paljoa ei neuleille ole ollut käyttöä ja tämä ei jotenkin tunnu sellaiselta ulkoiluvaatteelta. Nätti on kyllä, mutta ei vain ole ollut käyttöä. Kaula-aukko on tässä vähän hassun mallinen, ehkä hieman iso, vaikka ei se kyllä ole syy käyttämättömyydelle. En kuitenkaan välttämättä tekisi tätä toista kertaa.

Lisäksi sain valmiiksi oman, jo tammikuussa aloitetun neuletakkini, joka onkin ainoa neule jonka oikeasti lasken isoksi työksi tälle vuodelle. En ole kovin montaa kertaa kerennyt pitämään, mutta kiva on silti ja varmasti tulee pidettyäkin. Totuushan kuitenkin on, että kun neuleita on kaapissa se N kappaletta, niin ei niitä kaikkia ehdi pitää... Tulee kausia, jolloin joku on suosiossa, ja sitten toisena kautena joku toinen. Ihania silti (lähes) kaikki!

Edellä mainituista syistä vauvan rokkitakkiakaan ei ole käytetty montaa kertaa, harmi kyllä koska tämä on kyllä aivan paras! Tänään nyt laitoinkin sen ulos päälle toppapuvun alle, ja totesin että sehän on kohta pieni! Tästä kyllä taidan joskus (joo joo, jos joskus vielä ehdin jne) tehdä isomman version samalla värityksellä, sitten kun poika on isompi ja kenties neuleille on oikeasti käyttöä enemmän... Vai onkohan sitten vielä vähemmän kun liikutaan ja juostaan ja sitä kautta on kuuma jne.

Tästä bonuskuvakin, mennään suoraan päiväunilta hetken päästä juhlimaan, joten alla ihana rusettibody. Pieni herrasmieheni :)

Elokuussa valmistui paitsi itse pikkuneuleiden käyttäjä, myös vaippahousuja. Niiden kohtalosta olen kirjoittanut jo aiemmin, joten ei tässä sen enempää, kuvat vain jotta katsaus olisi täydellinen.

Syyskuussa bloggasin jo heinäkuussa valmistuneen rokkimyssyn, ja rokkitumput.

Lokakuussa valmistui kaikkein käytetyin vauvan takki, eli vihreä villapaita. Tämä on useimmin ollut käytössä, tuntuu mukavan pehmeältä ja on jotenkin sellainen käyttövaate. Alkaa olla juuri niin sopiva kuin vain voi olla, eli kohta pieni. Voin kertoa, että on vauvan farkkujen kanssa tosi kivan näköinen, kuin isommalla pojalla ainaskin.

Marraskuun valmistunut oli Aviatrix-myssy. On ollut kypärälakin kanssa käytössä ja saanut useita ihasteluja esimerkiksi neuvolantädiltä. Noita päälaen sileän neuleen osioita olisi voinut tehdä ainakin yhden enemmän, niin ylettäisi paremmin suojaamaan niskaa. Nappejakin laitoin vielä toisen, jotta saisi tiukemmin päähän, kun ei tuon päänpyörittäjän päässä tahdo mikään myssy kunnolla pysyä. Tällaisen voisi tehdä toisenkin, isomman ja ja tosiaan paremmin niskaan saakka yltävän.

Nyt joulukuussa valmistui kaverin vauvan sukat. Ovat kuulemma kyllä vielä vähän isot, mutta niin hyvän malliset että ei haittaa vaikka kasvunvaraa onkin, pysyvät silti jalassa (toisin kuin keskustelujemme ja oman kokemuksenkin perusteella monet muut sukat).

Eli kaikenkaikkiaan tässä olisi 18 valmistunutta neuletyötä ja lankaa on kulunut vuoden aikana valmistuneisiin yhteensä 1387 grammaa, kun lankaa taas on tullut lisää (niin ostettua kuin arvontavoittoinakin) 4236 grammaa. Eli tänä vuonna mentiin miinukselle kulutuksen suhteen aika pahasti! Osa hankinnoista on kyllä keskeneräisissä neuleissa kiinni, joten tavallaan niitä on työstetty enemmän, mutta siltikin... Voi voi sentään. Viime vuonna sentään olen kuluttanut lankaa lähemmäs yhdeksän kiloa ja valmistuneitakin on ollut 26, eli määrässä vain lehmänhäntä laskee, kulutuksesta nyt puhumattakaan kun viime vuosi oli tuollainen huippuvuosi. No, muistetaan kuitenkin syy neuleiden vähyyteen, ja hyvä syy onkin, joten eipä kannata enempiä ihmetellä! Saapa nähdä millainen ensi vuodesta tulee. Toivottavasti ainakaan nämä kaikki seuraavaksi esiteltävät keskeneräiset eivät enää ole vuoden kuluttuakin kesken!

Tämä peitto on aloitettu kirjanpitoni mukaan vuoden 2010 maaliskuussa. Melko kauan on ollut täysin samassa tilassa, varmaan helposti vuodenkin... Lankana ainakin Isoveli- ja 7 Veljestä -jämälankoja, varmaankin myös Nallea ja mahdollisesti jotain muitakin. En tiedä tuleeko tästä edes kivannäköinen, mutta olisihan tuo silti ihan mukava jonkinlaiseksi valmiiksi joskus saattaa. Ikuisuusprojekti jo alkaessaan.

Springtime Swirl -huivi on aloitettu myös jo vuonna 2010, heinäkuun viimeisenä päivänä. Ei ole tapahtunut mitään... yli vuoteen? Ei voi muistaa. Kaunis alku kyllä juu.

Marraskuussa 2010 aloitettiin Ripple. Ainakaan tämän vuoden puolella en kai ole koskenut? Vieläköhän tämä edes mahtuu jos joskus valmistuu...

Sagittaria Stole -huivi on myös aloitettu jo vuonna 2010, itsenäisyyspäivänä. Olenkohan neulonutkaan muina päivinä tätä?

Vuoden 2010 jouluna sain lahjaksi kirjavaa Araucanian Ranco Multy -lankaa, josta aloitin sukat heti joulun jälkeen. Muutamalla luennolla taisin ennen raskausällötyksiä neuloa tätä sukan alkua, siihen on jäänyt. Voisihan nuo pikkuhiljaa tehdä loppuunkin toki.

Tämä on sentään aloitettu tänä vuonna, eli maaliskussa aloitin virkata vauvalle peitettä. Tästä tulee varmasti tosi hauska, jos joskus saan tehtyä! Virkkaus vaan ei oikein oo mun juttu, mutta jotenkin sitä silti piti alkaa tällaista väkertää... Jos se olisi lapsen mielestä kiva katsella värikkäitä elukoita... Olisihan se varmaankin, ehkä se on kivaa sitten joskus 10-vuotiaanakin, vai mitä?!

Tämä vauvan raitapeitto on aloitettu elokuussa hieman ennen vauvan syntymää, ja se on nyt tasaisen hidasta mutta varmaa tahtia edistynyt. Neljästä neliöstä reilu kaksi on valmiina, joten veikkaanpa oikeastaan että tämä valmistuu ensimmäisenä näistä keskeneräisistä. Eri asia tuleeko välissä tehtyä jotain muuta - ainakin hieman isommille villasukille ja tumpuille voisi olla pojalla tilausta. Yritin muuten hieman kerrankin harjoitella kameran säätöjä näitä keskeneräisiä kuvatessa - tämä kuva taisi onnistua parhaiten, aika hyvät värit on ainakin näihin muihin kuviin verrattuna. Harjoittelua se kyllä vaatii tuo järkkärin käyttö, enkä ole juuri saanut harjoiteltua vaikka se meillä on ollutkin jo pian kaksi vuotta muistaakseni.

Viimeisimpänä tuli tuossa viikko sitten aloitettua Revontuli-huivi. Varmaan tämäkin jää ainakin vuodeksi hautumaan joten miksihän lie piti aloittaa.

Elikä keskeneräisiä piisaa niin paljon että vaikken aloittaisi koko tulevana vuonna yhtään uutta työtä niin näidenkin valmiiksi saattamisessa on tällä vauhdilla aivan tarpeeksi puuhaa. No, jospa sitä joskus ehtii, olen kyllä jo nyt muutamana peräkkäisenä päivänäkin ottanut illalla hetken ennen nukkumaanmenoa jolloin olen edes muutaman kerroksen tehnyt. On ollut itselläkin vähän ongelmaa saada unta kaikkien yövalvomisten myötä, joten täytyy koittaa väsyttää itsensä tarpeeksi ja saavuttaa sopivan rento olotila jotta unen saaminen kävisi nopeasti. Mikäs sen parempi rentouttaja kuin muutamankin kerroksen neulomishetki television ääressä.

Toivotaan siis että nämä keskeneräiset tulevan vuoden mittaan tästä vähenesivät. Viime vuonna kirjoittelin, että ei varmaankaan tämä vuosi voi olla edeltäjäänsä ikimuistoisempi, kun siihen mahtui niin sormustuksia kuin ihan omaan kotiin muuttoakin. No, ikimuistoisempi taisi kuitenkin tulla. Niin väsyttävää kuin vauvaelämä voikin olla, niin kyllä se tietysti enemmän on iloa ja ihania hetkiä pikkuisen ja oman perheen kanssa ja aika kuluu mielettömän nopeasti. Toisaalta vastahan se elokuinen yö oli kun äkkilähtö sairaalaan tuli, ja toisaalta voiko siitä olla jo neljä ja puoli kuukautta aikaa! Tätä menoa äitiysloman loppukin tulee aivan liian nopeasti, ja opiskeluhommat häämöttää taas edessä. Toivonkin siis tulevalle vuodelle ihan vain että osaisin nauttia kotona olosta vauvan kanssa tarpeeksi ja että saisin sitten loppuvuodesta edistettyä opintoja hyvällä tahdilla. Ikimuistoisen ensi vuodesta tehnee edelleen tuo meidän ihana E-poikamme ja kaikki uudet asiat joita aina tulee hänen kanssaan eteen. Ihan varsinaisia isoja tapahtumia vuoteen ei näillä näkymin tule kuulumaan, mutta eihän sitä joka vuosi tarvitsekaan.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja toivottavasti jaksatte täällä vierailla vaikka päivitystahti ei nykyään päätä huimaakaan! Kiitos kaikille jotka jaksavat käydä, ja kiitos myös kaikista kommenteista, kovasti ilahduttaa aina huomata että edelleen täällä vieraillaan!

Näköjään melkein yksi päivä tämän kilometripostauksen kirjoittamiseen meni. Toivottavasti joku jaksoi lukea kokonaankin.